Emelie
7/12/2011
still alive
Moi, ja anteeksi. En oo pitkiin aikoihin edes käynyt kattomassa tätä blogia, mutta nyt jotenkin eksyin vaan tänne. Mun elämässä on tapahtunut nyt niin paljon kaikkea että mun pää räjähtää. Mä menetin mun kaks parasta ystävää oman virheeni takia, mä seurustelen, en oo vieläkään päässyt yli mun elämän suurimmasta virheestä, mun isotäti on kuollut, kaikki puhuu musta paskaa ja haukkuu huoraksi, oon saanut uusia kavereita, menen syksyllä lukioon, enkä ole vieläkään onnistunut pääsemään eroon viiltelystä. Tässä oli vasta murto-osa kaikesta mulle tapahtuneesta. Haluan kirjottaa kaikesta tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin vielä myöhemmin mutta nyt halusin vaan tulla kertomaan että olen vielä olemassa. Haluan jatkaa blogin kirjoittamista, koska mun on pakko päästä purkamaan mun tunteita jonnekin. En kestä tätä kaikkea yksin mun päässä. Kiitos että olette vielä olemassa <3
ps. Kiitos ihanista kommentesta mitä mulle oli tullut blogitauon aikana <3
Emelie
Emelie
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
ihanaa kun tulit takaisin :)
ihanaa kuulla susta <3 mulla on itellä myös ongelmaa viiltelyn kanssa, ja näin kesällä inhottaa kun ei voi pitää pitkähihasia ja viillot näkyy kaikille. ku en haluis huomioo. peitätkö sä millään viiltoja tai oisko vinkkejä miten ne sais peitettyä? hyvää kesää sulle vielä, ja jaksamisia :)
Anonyymi: Mä peitin ennen viiltoja meikkivoiteella ja puuterilla ja pitämällä pitkähihasia, mut nyt en enää jaksa. Vaikka just viime viikolla viilsin, niin en silti peittänyt viiltoja. Ei niitä oikeastaan kukaan oo katellut mitenkään oudosti :) Ja mitä sitten vaikka kattoiskin, se on vaan osa mun elämää ja oon sinut sen kanssa (: Jaksamisia sullekkin <3 :)
Heti ensimmäiseks haluun sanoa että sulla on aivan ihana blogi! niin koskettava ja niin samaistuttava, kuin suoraan mun elämästä..
Mulla on sama tilanne tän syömisen kanssa kuten masennuksen ja viiltelynkin. Vasen käsi on niin täynnä jo että piti siirtyä jalkoihin. Ja silti vaikka kuinka se tuottaa lisää tuskaa ja ahdistusta ja pidentää reippaasti sitä aikaa jolloin voi pitää lyhythihasia, sitä ei voi lopettaa. En osaa, enkä kai halua. Siitä on tullu mulle mun oma tapa rangaista itteeni kaikesta väärästä mitä teen. Mäkään en jaksa vaivautuu enää peittämään mitään. Nähkööt kaikki jos niin kiinnostaa, se ei niille kuitenkaan kuulu eikä sitä tarvii selitellä.
Yllätyin kun luin yhestä kohasta että sulla oli keskiviikkona lääkäri. Mikä sattuma, sillä kävin itekki just keskiviikkona tässä. Koska en yksinkertasesti jaksa enää, kaikki on ku pelkkää harhaa ja maa pettää jalkojen alta..
Sen vielä halusin sanoo että oot uskomattoman vahva! huolimatta kaikesta huonosta olosta ja tapahtuneesta jaksat kutakuinkin pysyä pystyssä. Aina ei tarvitse luovuttaa vaikka menisikin juttelemaan jollekin. Voit jatkaa laihdutusta, mutta purkaa vain huonoa oloa pois? teen itsekin niin. Kaikki tulee olemaan vielä loistavasti, uskon suhun! ja pliis koita pärjätä, haluun jakaa asioita kanssasi tulevaisuudessakin<3
voimia!
Lähetä kommentti