mietteitä

Jokainen päivä on aina uusi taistelu. Toisina päivinä voittaa ruoka, ja toisina minä. Tuntuu, että useimmiten voittaa ruoka. Suunnittelen päiväni aina hyvin, mutta jossain vaiheessa houkutus ottaa vallan. Vielä yksi haukkaus, vielä ihan pieni pala, vielä vähän lisää. Muutama päivä on mennyt ihan penkin alle, ja tuntuu ettei laihdutus enää onnistu. Eilen paino oli pudonnut vaan 100 grammaa. Eli ei mitään. Haluan jo olla kevyt ja kaunis keiju.

Kaksi vuotta sitten tiputin painoa kuukaudessa 10 kiloa pelkällä syömisellä (syömättömyydellä). Nyt olen syönyt vähän ja lisäksi liikkunut, mutta tuntuu ettei paino kuitenkaan putoa. Se jumittaa taas samaan kohtaan, 64,5 kiloon. En tiedä mitä mun pitäis tehdä että se lähtis taas laskemaan. Paastota? Syödä enemmän? En jaksaisi olla enää tällanen pallo. Haluaisin kuollakseni olla laiha.

En ole ikinä ollut laiha. Ala- ja yläasteella olen aina ollut pullea. En ole koskaan ollut kaunis, en edes nätti. Olen aina ollut luokallani se viimeinen vaihtoehto. Luokkani läskein, luokkani rumin. Vaikka en enää olekaan luokkani lihavin, ainakaan painon mukaan, minusta tuntuu siltä kuitenkin. Vaikka luokallani on minua lihavempia ihmisiä, minä tunnen itseni huonoimmaksi. He kehuvat aina kuinka ovat taas olleet lenkillä ja salilla ja lopettaneet leivän syönnin. Minä en sano mitään. Hymyilen vaan. En kerro, että painoni on pudonnut 11 kiloa. Eivät he kuitenkaan huomaa mitään. Olen aina sama vanha läski.