Mun on hirveen vaikee kirjottaa tänne enää. Mitä mun pitäis sanoa? Mä oon lihava, niinkun aina ennenkin. Välillä oon onnistunut hetken olemaan vähemmän lihava, mutta nyt olen taas enemmän. Mulla on paha olla. Musta tuntuu pahalta muiden puolesta, kun ne luulee että mulla on kaikki hyvin. Onhan mulla tavallaan. Mulla on ihana perhe ja välit vanhempien kanssa paremmat kun koskaan, mulla on ihana oma koti ja poikaystävä, jota rakastan enemmän kun mitään. Mut mun pään sisällä kaikki ei ole hyvin. Mua ahdistaa taas. Luulen, että se johtuu siitä, et lopetin masennuslääkkeet salaa. Kokonaan. En ole syönyt niitä melkein vuoteen enää.
Vielä vuosi sitten pystyin menemään yksin joka paikkaan, kauppaan, kaupungille, jopa syömään. Nyt en halua taaskaan tehdä mitään yksin. Kaikki ihmiset tuijottaa mua. Niiden katse porautuu mun läpi ja ne analysoi mun ulkonäön päästä varpaisiin. En halua että mua katsotaan, haluan olla näkymätön.
Yritin syödä terveellisesti ja tasapainoisesti. En laihtunut grammaakaan. Söin taas paskasti, lihosin. Tänään oksensin. Mä en tiedä mitä mun pitäisi tehdä. Mun ajatukset on tosi ristiriitaisia, kamppailen itseni kanssa koko ajan. Mä en osaa olla enää.
ps lukeeko tätä blogia enää kukaan?
.jpg)
.jpg)
.jpg)
4 kommenttia:
teksti kuin suoraan mun päästä..kaikki oli jonkun aikaa hyvin, välit vanhempiin, poikaystävä ja uskallus kulkea yksin mutta sitten naps. nyt kaikki entinen tulee jyrinällä takaisin, ahdistus, laihduttaminen, masennus..en edes tiedä mitä tehdä nyt, leijun jossain hyvän ja pahan olon välimaastossa.
mutta minä vielä seurailen sinua! ♡
Lukeehan tätä. Olenkin miettinyt mitä sulle kuuluu. Vaikka en tunnekaan teitä joiden blogeja luen niin aina tulee huoli kun ei kuulu mitään. Hyvä että olet kunnossa vielä.
Minä ainakin luen. Voimia, kyllä sä onnistut ♥
moi,
oon paljon vanhempi kuin sinä, mutta sanoisin että yritä löytää sellainen liikuntamuoto mistä tulee hyvä fiilis, niin se nostaa sun oloa samalla kun kunto kohenee...varsinkin sellaiset lajit missä liikutaan yhdessä...itekin aloitin lenkkelyn aikoinaan ja ensin tuntu että en kehtaa liikkua edes löysät verkkarit päällä, mutta nyt käytän jo trikoita ja katson mielissäni kun näen jonkun "uuden" lenkkeilijän poluilla. Toivon sulle kaikkea hyvää ja jatka kirjoittamista varsinkin onnistumisista niin sekin tsemppaa sua! Rakasta ja rakastu elämään, sä oot nuori ja silloin olet parhaimmillasi - ei väliä ootko tikkulaiha tai vähän pyöreämpi ! T:minsku
Lähetä kommentti